Obelisk syntyi pienellä tallilla Norjan vuonoilla. Suomeen se saapui suoraan kasvattajalta, joten orin koko historia oli tiedossa. Kopsuohon oli jo tovin aikaa etsinnässä tietynlaista vuonohevosoria, jota voisi tulevaisuudessa käyttää siitokseen, mutta myös aktiiviseen kilpailemiseen. Etsintä tuotti tulosta, ja vastassa olikin varmajalkainen ja "kaikki käy" tyyppinen ori.

​

Vaikka ori onkin ratsukoulutettu helppo A tasolle, on sillä selkeästi potenttiaalia vaativa B tasoon saakka. Orilta luonnistuu myös valjakkoajokin kuin leikki. Norjassa ori on muutaman kerran kilpaillut helpoissa valjakkoajo luokissa, sekä kerran saanut kunnian toimia häissä vetämässä valjakkoa hääparille. Nykyään orilla ratsastetaan enemmän ajamisen sijasta, mutta silloin tällöin Ompulla käydän ajamassakin vaihtelun vuoksi.

​

Vahvimmillaan ori on kouluratsastuksen puolella, mutta siltä onnistuu myös esteratsastuskin 105cm asti. Omppu rakastaa hyppäämistä ja innostuu helposti esteen nähdessää. Ravatessa ori rikkoo herkästi laukalle, jos sitä pyytää liikkumaan vähän enemmän eteenpäin, mutta jarrut kuitenkin löytyy, eikä se lähde käsistä. Omppu on hyvä löytämään ponnistus paikkoja esteelle, mutta mikään automaatti ori ei ole. Sitä täytyy kuitenkin ratsastaa ja pidätellä jonkun verran ennen estettä, ettei orin vauhti kasva liian suureksi, muuten ori voi tiputtaa puomeja.

​

Maastossa ori on reipas liikkumaan eteenpäin, eikä säiky mitään. Maastoesteistä ori nauttii täysin sieluin, varsinkin vesiesteistä, joihin se imee kiinni. Norjassakin ori on kantanut monta ratsastajaa mukanaan näiden ensimmäisissä kenttäkilpailuissa, tuoden jokaisen ehjänä maaliviivalle saakka.

​

Tallissa orin käytös on täyttä kultaa. Omppu on Kopsuon talleilla yksi harvoista oreista, jota voi taluttaa ilman ketjua turvan päällä. Se ei välitä muista hevosista, varsinkaan oreista, vaan kävelee taluttajan vierellä kuuliaisesti ja rauhallisesti. Tammojen kanssa orilla on hyvät käytöstavat niin tallissa, kuin tallin ulkopuolellakin. Orin kanssa voi jopa ratsastaa samaan aikaan kentällä tai maneesissa muiden tammojen kanssa, näistä häiriintymättä.

​

Ruuan perään ori on erityisen perso, onhan kyseessä sentään vuonohevonen. Heinä kasan tai rehuämpärin nähdessään, ori kovasti yrittää päästä lähemmäksi, saadakseen edes pienen maistiaisen. Ompun kanssa saakin usein hyvät naurut aikaan tämän suhteeseen ruokaan, mutta kannattaa silti olla sen verran askeleen edellä oria, ettei tämä pääsisi muiden hevostenkaan rehuämpäreille.